Kesäkauden kuvauskohteita tähtikuvaajille

kirjoittanut MarkoM ~ 3.6.2008

Kesä voitaneen julistaa virallisesti alkaneeksi ainakin kalenterin perusteella. Näin kesäkuun ensimmäisenä päivänä on hyvä käydä läpi niitä kohteita, joita tähtiharrastajalle on tarjolla (niin kuvattavaksi kuin visuaalisestikin havaittavaksi).

Aurinko on kesäaikaan horisontin yläpuolella suurimman osan vuorokaudesta, joten se on myös otollisin kuvauskohde. Auringon kuvaaminen (tai katselu) vaatii aina ehdottomasti asianmukaisen aurinkosuotimen, turvallisin suodinmalli on objektiivin eteen kiinnitettävä aurinkosuodin. Lisäksi kannattaa huomioida, että suotimia on sekä katseluun että kuvaamiseen - katselusuotimen läpi voidaan myös kuvata, mutta kuvaussuodinta EI PIDÄ käyttää katseluun.

Kuu näkyy valoisalla yötaivaalla hyvin ja sen pinnanmuodoista saa kaukoputken läpi melko helposti upeita kuvia, tai sitten sen pinnanmuodoista voi tehdä havaintopiirroksia. Laajakulma- tai teleobjektiiveilla voi kuvata Kuun valaisemia maisemakuvia tai seurata kuunvaiheita.

Erilaisten sääilmiöiden kuvaaminen on myös varsin mielenkiintoista puuhaa, vaikka se ei ehkä suoranaisesti tähtiharrastukseen liitykään. Amerikan Keski-Lännen tasangoilta on Suomeenkin rantautunut myrskybongaus, jossa jahdataan yleensä kameran kanssa ukkosia, tornadoita, sykloneja tai muita poikkeuksellisen voimakastuulisia sääilmiöitä. Suomessa esiintyvät tornadot ovat yleensä melko heikkoja, Fujitan asteikolla luokkaa F0 - F1, tätä voimakkaampia tornadoja esiintyy melko harvoin. Lisätietoja kannattaa etsiä esim. Ursan myrskybongausjaoston sivuilta.

Valaisevia yöpilviä alkaa näkyä eteläisimmässä Suomessa jo toukokuussa, mutta Pohjois-Suomessa yöt alkavat olla liian valoisia yöpilvien erottamiseksi. Valaisevat yöpilvet näkyvät nimensä mukaisesti valkeina ja usein myös kirkkaina vaaleaa yötaivasta vasten. Valaisevien yöpilvien määrä lisääntyy juhannuksen jälkeen, ja eniten niitä esiintyy heinäkuun aikana, jolloin niitä voi näkyä heinäkuun loppupuolella miltei joka yö.

Valaisevien yöpilvien kuvaaminen vaatii kameran, jossa on laajakulmaobjektiivi ja mahdollisuus useamman sekunnin aikavalotukseen, jalustan sekä mielellään mahdollisimman kauas pohjoishorisonttiin ulottuvan näkymän (esim. peltoaukean). Kamera kiinnitetään jalustalle, suunnataan kohti yöpilvinäytelmää ja aloitetaan kuvaaminen. Valotusajat voivat vaihdella yöpilvinäytelmän kirkkaudesta riippuen alle sekunnista jopa useampiin sekunteihin.

Unohtaa ei sovi myöskään erilaisia haloilmiöitä tai etenkin loppukesästä yleistyviä sateenkaaria.