Sammalmatolla…
kirjoittanut MarkoM ~ 28.9.2008
Kuvia Lauhanvuoren maastosta edelleen, vähän vihreyttä tähän syksyn keltaisuuteen; sammalet ovat ottaneet kaatuneen puunrungon haltuunsa…

Kuvia Lauhanvuoren maastosta edelleen, vähän vihreyttä tähän syksyn keltaisuuteen; sammalet ovat ottaneet kaatuneen puunrungon haltuunsa…

Sanotaan, että nuotion tuijottaminen rauhoittaa (sama kait pätee puroihin). Tiedä häntä, mutta ainakin nuotion ja hiilloksen valokuvaaminen palamisen eri vaiheissa on mielenkiintoista, ja samaan notskiin voi luoda monta erilaista näkökulmaa…

Vaihteeksi kuvia luontokuvauksen puolelta (viikkogalleriassa) Lauhanvuoren maisemista. Ruska alkaa olla parhaimmillaan ja jos pääsee kuvaamaan veden äärelle, niin tyynellä säällä keltaisia ja oranssisia puita saa tuplamäärän:

Käsittelin tänään uudelleen edellisessä viestissäni olleen Linnunrata-kuvan, tällä kertaa unohdin koko Astronomy Toolsin ja käytin kuvan käsittelyyn pelkästää Photarin omia työkaluja, jälki on ehkä hieman hillitympää…

Linnunrata kuvattuna Sahannevan observatorion kupolin sisältä, kuva yhdistetty 5×30s valotuksista DeepSkyStackerilla, valotusta yhteensä siis 2,5 minuuttia. Canon 30D + 18@28mm, ISO3200. Jälkikäsittely Photoshopissa ProDigitalin Astronomy Tools Action Packilla.

Keskiviikkona myös Kuu ja Jupiter mahtuivat samaan kuvakenttään. Kuvausaika siis 2008-09-10 klo 21:02:04 ja kalustona Canon EOS 30D + Sigma 18-200 mm f/3.5-5.6 OS DC (63@100mm). ISO640, valotus 1/4 s, aukko f/5.6.

Lisää keskiviikon tähtikuvasatoa, etelähorisontin yläpuolelle nouseva Kuu maisemakuvassa. Canon EOS 30D + Canon EF 300/4L + 2x jatke (600@960mm), ISO1600, valotus 1/125 s, aukko f/8.0.

No niin, vihdoin eilisiltana päästiin pitkästä aikaa tähtikuvauksenkin pariin, alla Linnunrata yhdistettynä neljästä 30s valotuksesta (yhteensä siis 2 min) DeepSkyStackerillä, jälkikäsittely Photarissa. Kuvan alaosan vaaleus johtuu taivaalla loistaneesta Kuusta. Canon 30D+18@28mm, ISO1600. Kuvauspaikkana Sahannevan observatorio ja kuvauspäivä 10.9.2008.

Näin alkusyksyn lämpiminä päivinä ovat perhoset vielä liikkeellä. Siinä missä alkukesästä nokkos-, sitruuna- ja kaaliperhoset ovat yleisiä, näin syksyisin törmää neito- ja amiraaliperhosiin sekä suruvaippaan (Nymphalis antiopa), jollainen lepäili viime lauantaina Sahannevan observatoriolla paalun kyljessä:

Sadepäivän ratoksi onkin hyvä julkaista kuva Karhunsammalesta (Polytrichum sp.), joita Wikipedian mukaan on Suomessa neljätoista lajia. Karhunsammalet muistuttavat muodoltaan minikokoista männyntainta (sellainen muuten on tuossa mättään keskellä piilossa). Tarkempi lajimääritys jälleen jää uupumaan kunnollisen kasvioppaan puutteessa.
