Kuun kuvaaminen
Kuun valokuvaaminen
Kuu lienee tähtikuvausta aloittelevalle harrastajalle mainio ensikohde. Kuun kuvaaminen onnistuu jo teleobjektiivilla varustetulla järjestelmäkameralla, mutta vasta kaukoputken käyttö antaa mahdollisuuden saada tarkkoja kuvia Kuun pinnan yksityiskohdista.
Kuu on tähtiharrastajien keskuudessa usein väheksytty kohde galaksien ja tähtisumujen rinnalla, mikä luultavasti johtunee pitkälti sen läheisyydestä - se on aivan liian arkipäiväinen kohde taivaalla. Kuussa on kuitenkin runsaasti mielenkiintoisia kuvauskohteita.
Kuvauskalusto
Kuun kuvaamiseen riittää usein jo pelkkä järjestelmäkamera, jossa on pitkäpolttovälinen tele- tai zoomobjektiivi. Esimerkiksi 200 mm tai pidemmän polttovälin omaavalla objektiivilla saa Kuusta ja sen vaiheista jo varsin näyttäviä kuvia, joihin usein on mahdollista yhdistää jopa ympäröivää maisemaa.
 |
| Kuu kuvattuna Canon 30D digijärkkärillä ja 100/1000mm MTO-objektiivilla 15.2.2008 klo 20:49. |
Teleobjektiivia parempaan tulokseen päästään kuitenkin kuvaamalla Kuuta kaukoputken läpi joko okulaarisuurennusta käyttäen (nk. afokaalinen kuvaus eli digiscoping) tai kiinnittämällä kamera suoraan kaukoputken polttotasolle (joista enemmän Tähtikuvausta aloittamaan -artikkelissa).
Kuvattiinpa sitten kaukoputken tai objektiivin läpi, kannattaa kuvaamisessa käyttää apuna lankalaukaisinta, jolloin kamera ei ainakaan pääse heilahtamaan ja pilaamaan hyvää valotusta, mikä on yleensä vaarana kameran normaalia laukaisunappia käyttäessä.
Elektronisella sulkimella varustettu kamera on mekaanisella sulkimella varustettua kameraa parempi, sillä mekaaninen suljin saattaa myöskin aiheuttaa kuvaan pienen tärähdyksen. Digijärkkäreissä tätä voidaan jokin verran ehkäistä peilin lukituksella, jolloin painettaessa laukaisinta kerran peili lukittuu yläasentoon ja vasta toisella painalluksella itse suljin laukeaa.
Kuvaamisesta
Kirkkautensa vuoksi Kuu on siitä mukava kuvauskohde, että valotusajat voi yleensä pitää niin lyhyinä, ettei varsinaista seurantaa juuri tarvita. Poikkeustilanteita ovat oikeastaan täydelliset kuunpimennykset, jolloin valotusaika voi olla jopa muutamia sekunteja.
Kameran valotusautomatiikka kannattaa unohtaa heti kättelyssä, sillä valotuksen mittauksessa se ottaa usein huomioon Kuun kiekon lisäksi myös pimeän taustataivaan ja laskee niistä jonkinlaisen “optimivalotuksen” (jonka seurauksena Kuu melko varmasti ylivalottuu). Kuun kuvaamisessa kannattaakin suosiolla käyttää kameraa manuaaliasetuksilla.
Kuun kuvaamisessa valotusajat ovat yleensä sekunnin murto-osien luokkaa, jonkinlaisena perusvalotuksena voitaneen ISO100-arvolla pitää 1/250 sekuntia kuvattaessa kaukoputken polttotasolla, josta voi sitten haarukoida molemmin puolin erilaisilla valotusaika-yhdistelmillä parhaimman kuvan saamiseksi (yleensä aikahaarukka on 1/90-1/500 sekunnissa).
Objektiivilla kuvattaessa valotuksen ohjenuorana voi pitää myös 16-aukon sääntöä, sillä Kuu on suoraa auringonvaloa heijastava kohde. Tällöin saataisiin ISO200:lla aukoksi F11 tai F8 ja suljinajaksi 1/500 (aukon parin ylivalotus 16-aukon sääntöön nähden), jolloin Kuu näyttää Kuulta myös käsivaralta kuvattuna.
Jos taas haluat näyttävän Kuun yömaisemaasi, niin paras vaihtoehto on kuvata Kuu ja maisema erikseen, jolloin Kuu ei pala puhki eikä liioin veny viivaksi maisemaa minuuttikaupalla valotettaessa.
4.6.2008 kello 22:42
[...] Kuun kuvaaminen [...]