Revontulien kuvaaminen

Revontulien valokuvaaminen

Kuvausvälineistö

Revontulien kuvaaminen digikameralla ei oikeastaan eroa kovinkaan paljoa yleisestä tähtikuvauksesta. Aivan kuten tähtitaivaan kuvaamisessa, myös revontulien kuvaamisessa kamera kannattaa asentaa kolmijalan päälle ja suunnataan revontulinäytelmän suuntaan.

Kolmijalan lisäksi kuvausvälineistöön olisi hyvä kuulua kaukolaukaisin, sillä se helpottaa tärähtämättömien kuvien aikaansaamista. Vaihtoehtoisesti voi käyttää kameran aikalaukaisinta, mikäli kamerasta sellainen mahdollisuus löytyy, mutta toisaalta se aiheuttaa pientä viivettä kuvausrytmiin.

Objektiivin olisi hyvä olla mahdollisimman valovoimainen, sillä useat revontulinäytelmät ovat varsin himmeitä, mutta toisaalta helposti myös nopealiikkeisiä, jolloin suuresta valovoimasta on hyötyä valotusaikojen pitämiseksi mahdollisimman lyhyinä. Mikäli joudutaan käyttämään pitkää valotusaikaa, nopealiikkeiset revontulet muuttuvat helposti vihertäväksi “massaksi”, jossa ei ole minkäänlaista liikkeen tuntua. Objektiivin valovoima on sen suurempi, mitä pienempi on sen aukkosuhde. Siten esim. f/1.8 on huomattavasti valovoimaisempi kuin vaikkapa f/2.8 tai f/3.5 objektiivit.

Objektiivin olisi hyvä olla myös mahdollisimman laajakulmainen, sillä revontulet ovat usein hyvin laaja-alaisia näytelmiä. Kaikkein laaja-alaisimpiin revontulinäytelmiin kannattaa harkita jopa kalansilmäobjektiivin käyttöä.

Olipa revontulien kuvaamiseen käytetty kamera sitten digijärkkäri tai digipokkari, on mahdollisuus pitkien valotusaikojen käyttöön tärkein ominaisuus, joka kamerasta olisi löydyttävä. Miniminä voidaan pitää 8 sekuntia, mutta mielellään enemmän, jopa pitkä aikavalotus (bulb). Kaikkein kirkkaimmissa revontulinäytelmissä voi riittää jopa alle sekunnin valotusaika, mutta tällaiset näytelmät ovat yleensä harvinaisia.

Miltei yhtä tärkeitä seikkoja ovat mahdollisuus säätää kameran aukkoa, valotusaikaa, herkkyyttä ja väritasapainoa manuaalisesti. Uudemmissa kameroissa on histogrammi, joka helpottaa valotuksen riittävyyden arviointia. Mahdollisuus tarkentaa kamera äärettömään käsisäätöisesti on plussaa.

Kannattaa myös varmistaa, että kameran jalustakierre on metallia, sillä se kestää muovista paremmin kulutusta ja ennen kaikkea pakkasta.

Revontulien kuvaaminen

Revontulien kuvaaminen digikameralla tapahtuu pääsääntöisesti samaan tapaan kuin normaalilla filmikamerallakin eli kamera jalustalle, pitkä valotusaika (kuitenkin enintään 30 s.) ja objektiivista laajakulma-asento. Tärkeintä on, että kameran asetuksia pystyy säätämään manuaalisesti.

Aukko kannattaa säätää suurimmalle mahdolliselle (eli f-arvo pienin mahdollinen, digikameroissa usein f2.8). Jos kamerassa on säädöt valkotasapainolle, se kannattaa asettaa päivänvalolle.

Valotusaika riippuu monesta eri tekijästä, kuten kameran objektiivin valovoimasta, ISO-arvosta sekä revontulien kirkkaudesta ja liiketilasta. Valotusaika voi siten vaihdella noin 5 - 15 sekunnin välillä. Nopealiikkeisille revontulille voi kokeilla esim. yhdistelmää 2 sekuntia/ISO400, hitaammille taas jopa 15 sekuntia (ISO-arvo revontulien kirkkauden mukaan).

Mikäli revontulet ovat jokseenkin kirkkaat, kameran herkkyysasento eli ISO-arvo kannattaisi valita mahdollisimman hitaaksi kohinan vähentämiseksi eli ISO100 tai mahdollisesti jopa ISO50 (riippuen kameran optiikan valovoimasta).

Revontulet
Revontulia voi kuvata jo usein digipokkarilla kuten tässä on tehty. Canon Ixus 50, käsivaralta valotuksen ollessa 1s. ISO100.

Jos taas revontulet ovat erityisen himmeät eikä pieni rakeisuus haittaa, voi tällöin kokeilla myös suurempia ISO-arvoja kuten ISO200 tai ISO400. Paremmissa digikameroissa (kuten digijärkkäreissä) on usein digipokkareita parempi kohinanvaimennus, joten suuremman ISO-arvon käyttö ei välttämättä ole haitaksi.

Jos kamerassa ei ole automaattista kohinanvaimennusta, ylimääräistä kohinaa voi yrittää poistaa kuvankäsittelyohjelmassa. Eräs keino on ottaa ns. pimeäkuva ja suorittaa pimeäkuvan avulla laskentaperiaatteella kohinanpoisto.

Kannattaa myös huomioida sellainen seikka, että jo valmiiksi suuremmalla herkkyysasetuksella otettu kuva voi toisaalta olla parempilaatuinen kuin jos se olisi otettu pienellä herkkyysasetuksella ja siitä alettaisiin kuvankäsittelyohjelmalla kaivamaan kuvainformaatiota esiin. Näin etenkin jos kamera tallentaa kuvan JPEG-muotoisena, jolloin kuvaan aiheutuu jo muutenkin kuvainformaation häviötä.

Mikäli kamerassa on kiinteä LCD-näyttö, kannattaisi se mahdollisuuksien mukaan kytkeä pois käytöstä, sillä se lämmittää kameraa ja siten lisää kohinaa. Joissain kameroissa (esim. Canon Powershot A80) on mahdollisuus saada kuva näkymään LCD-näytöllä kuvan ottamisen jälkeen pari sekuntia vaikka näyttö muuten olisi sammutettuna, ja tämä ominaisuus kannattaakin ottaa käyttöön, jolloin näkee heti onko kuva onnistunut.

Järjestelmäkameralla kuvaavan kannattaa ottaa objektiivin edessä mahdollisesti oleva suodin pois, sillä tasainen suodin lasi yhdessä monokromaattisen revontulivalon kanssa saattaa aiheuttaa kuvan keskelle rengasmaisen interferenssikuvion.

Jälkikäsittely

Kaikesta huolimatta kuvista saattaa tulla tummia ja vaikuttaa, ettei niissä näy revontulia ensinnäkään. Digikuvat ovat kuitenkin siitä mukavia, että tummistakin kuvista revontulet saa usein esille kuvankäsittelyohjelmassa säätämällä mm. tasoja (levels) tai kuvan kirkkautta ja kontrastia (säädöt on syytä tehdä käsin, sillä kuvankäsittelyohjelmien automaattiset toiminnot tuottavat kaikkea muuta kuin toivottua tulosta).

Lisätietoa revontulista

Vastaaminen on estetty.