Salamoinnin valokuvaaminen
Ukkosten valokuvaaminen
Ukkoset ovat lämpiminä kesinä, elleivät nyt ihan jokapäiväisiä, niin ainakin lähes jokaviikkoisia. Salamoiden kuvaaminen on sen vaikeudesta johtuen haasteellista puuhaa ja onnistuessaan hyvinkin palkitsevaa. Salamoinnin kuvaaminen vaatii kameran, jossa on mahdollisuus vähintäänkin useiden sekuntien mittaiseen valotukseen. Käytännössä paras vaihtoehto salamoinnin kuvaamiseen on digitaalinen järjestelmäkamera, joskin pitkiin aikavalotuksiin kykenevillä digipokkareillakin salamoinnin kuvaaminen onnistuu (miniminä voidaan pitää 15 sekuntia).
Parhaiten ukkosen ja salamoinnin kuvaaminen onnistuu ainoastaan yöllä ja voimakkaan salamoinnin yhteydessä.
Kuvaaminen tapahtuu siten, että objektiiviin asetetaan tilanteeseen sopiva aukkosuhde ja kameralla otetaan peräkkäin sopivan mittaisia valotuksia salamoinnin pääasiallisesta suunnasta. Yöllä salamakuvauksissa käytetään aikavalotusta (B) ja kaukolaukaisinta. Salaman välähdettyä valotus kannattaa katkaista heti kuvan ylivalottumisen ehkäisemiseksi.
Salaman välähdyspaikkaa on yleensä vaikea ennustaa etukäteen, joten 18 mm:n laajakulmaobjektiivi on varsin sopiva kuvausyrityksiin. Jos ukkonen on suhteellisen kaukana ja pysyttelee pitkään lähes paikoillaan, voi kokeilla myös 30 mm:n tai 50 mm:n objektiivia.
Sopiva aukkosuhde viivasalamoille on f/5.6 - f/8 kameran herkkyysasetuksen ollessa ISO400. Tällä yhdistelmällä voi kesäöinä kuvata suunnilleen 20 sekunnin valotuksia; pimeissä olosuhteissa valotusta voidaan pidentää jopa useisiin minuutteihin. Mikäli kuvat tuntuvat ylivalottuvan, kannattaa kokeilla ISO-arvon pienentämistä tai jopa harmaasuotimen käyttöä objektiivin edessä.
Päiväsaikaan salamoiden kuvaaminen on erittäin hankalaa. Oikeastaan ainoa keino on seurata ukkosrintaman kulkua ja laukaista kamera heti kun rintama välähtää. Salamoilla on taipumus esiintyä pareittain peräkkäisinä hetkinä, joten on olemassa pieni mahdollisuus, että kameran kennolle jotain tarttuukin. Myös rintaman välähdysväli voi joskus olla melko vakio, joten salamointia seuraamalla voi tämän aikavälin yrittää arvioida ja keskittää valotukset näihin aikoihin. Valotusaika kannattaa asettaa 1/8 - 1/4 sekuntiin, jolloin mahdollisuus saada salama tallentumaan kennolle kasvaa. Tällöin on kuitenkin päiväkuvauksessakin käytettävä jalustaa ja lankalaukaisinta.
Salamoinnin kuvaamisessa kuvamateriaalia kertyy todella paljon - etenkin, jos kuvaaminen tapahtuu päivällä tai muuten suhteellisen valoisissa olosuhteissa. Silti voi käydä niin, että lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu. Digikamerat ovatkin salamoinnin kuvaamisessa aivan omaa luokkaansa, koska epäonnistuneet kuvat voi poistaa jo paikanpäällä ja teettää ainoastaan parhaimmista otoksista näyttäviä kuvia. Näin eivät kuvauskulut pääse nousemaan tähtitieteellisiin lukemiin.
Suurin itse kuvaamiseen liittyvä ongelma lienee ukkoseen liittyvä voimakas vesisade, joka kastelee niin kuvaajan kuin kuvausvälineetkin läpikotaisin. Vesi ei tee hyvää kameralle. Kameran voi kääriä muovipussiin, mutta objektiivin etulinssi yleensä kastuu (koska sitä ei voi laittaa muovin sisälle). Tällöinkin kuvaaminen kuitenkin onnistuu yleensä parhaiten myötätuuleen. Kameraliikkeistä on myös saatavissa vedenpitäviä suojuksia, joiden läpi kuvaaminen onnistuu, mutta nämä ovat yleensä aika kalliita. Mikäli pystyy kuvaamaan terassilta tai parvekkeelta, jotka yleensä antavat jonkinlaista suojaa myös vesisadetta vastaan.
Salamointia kuvatessa kannattaa pitää mielessä myös turvallisuustekijät. Avoin maasto, kuten peltoaukea tms., tai maastosta korkeammalle nouseva kohta ei ole kaikkein turvallisin paikka kuvata. Ukkosella ei pidä myöskään koskaan asettua puun alle eikä edes kovin lähelle puuta! Suuri puu saattaa antaa suojaa salamalta ainoastaan, jos asettuu siitä sen korkeutta vastaavalle etäisyydelle ja kyykistyy jalat yhdessä. Riskejä ei kannata ottaa vaikka olisikin mahdollisuus saada vuosisadan salamakuvat.
Mikäli joutuu avoimella paikalla ukkosen yllättämäksi eikä suojaisaa paikkaa ole lähistöllä, kannattaa myös silloin kyykistyä alas jalat yhdessä. Vesiojia kannattaa välttää, sillä vesihän johtaa tunnetusti sähköä. Kumisaappaat eivät suojaa suoralta salamaniskulta, mutta ne voivat suojata lähelle lyövän salaman aiheuttamalta ns. askeljännitteeltä.
Auto on hyvä suojautumispaikka, sillä sen metallikori muodostaa ns. Faradayn häkin, jonka sisäpuolelle sähkövirta ei pääse. Korin metalliosia ja autoradiota ei kuitenkaan kannata kosketella. Kumipyörillä ei ole suojauksen kannalta mitään merkitystä: salama, joka jaksaa tulla pilvestä muutaman kilometrin matkan, jaksaa myös ryömiä 10 cm renkaan pintaa pitkin maahan. Jos salama iskee ajoneuvoon, ainakin renkaiden kunto on syytä tarkistaa ennen ajoon lähtöä.